Ensiviikkojen kuulumisia

 

 

 

Pentueen ensimmäiset kaksi viikkoa ovat – kaiken mennessä ns. oppikirjan mukaan –  koirankasvattajan kulta-aikaa. Emo hoitaa pentuja antaumuksella ja tyytyväiset pennut eivät muuta tee kuin vuoroin nukkuvat ja vuoroin syövät. Meillä on laatikollinen kohisten kasvavia pentuja, joiden suloisuudelle ei löydy vertaa!

Pennut kaksinkertaistivat painonsa ensimmäisen viikon aikana. Kiri-emä suostui lähtemään lenkille oman pihan ulkopuolelle vasta pentujen ollessa 9. päivän ikäisiä ja on edelleen varsinainen leijonaemo. Saamme katsella pentuja laatikon reunalta, mutta kuvaaminen, puhumattakaan pentujen nostelusta, aiheuttaa varsin huolestunutta tuijotusta ja tarvittaessa pentujen peittelyä vällyjen alle. Annamme siis Kirin olla edelleen mahdollisimman paljon rauhassa mikä onkin helppo toteuttaa, sillä pentulaatikko sijaitsee erillään olevassa työhuoneessa johon ei ole ohi- tai läpikulkua. Toki naputtelemme huoneessa töitämme useita tunteja päivässä radion soidessa, joten missään tyhjiössä eivät nämäkään pennut kasva.

Pennut alkavat pikku hiljaa kuulemaan ja availemaan silmiään ja lisäksi haparoivaa ”kävely”liikettäkin on havaittavissa. Tätä seuraamme suurella jännityksellä! Tulevina päivinä laajennamme pentulaatikkoa ja kunhan silmät aukeavat lupaan kertoa pentujen ns. pentulaatikkonimet, joilla pentuja kutsutaan niiden ollessa meillä.