Yritettiin saada viisiviikkoisista pennuista passikuvat. Kävi, niinkuin itsellekin aina: osa onnistui hyvin ja osa meni vähän sinne päin. Loppuviikosta ollaan ulkoiltu paljon, useita kertoja päivässä, joka meidän tapauksessa tarkoittaa myös usein autoilua. Autokyyti alkaa usein pienellä konsertilla, mutta nopeasti pennut rauhoittuvat matkan tekoon. Olemme myös tavanneet paljon pennunottajia ja maistelleet uusia makuja: pennuille tarkoitettua raakaruokaa ja makaroonilaatikkoa. Kaikki ruoka maistuu pennuille hienosti, sillä Soni on aloittanut vieroituksen ja havaintojeni mukaan imettää pentuja enää muutaman kerran päivässä. Ahnein pennuista on Möhkö. Pojat ovat myös ulkona melkoisia riskinottajia ja lähtevät kauaskin tutkimusmatkoille. Perässä seuraa usein pikku Musti toimeliaana ja totisena. Hertta on se, joka ulkoillessa ensimmäisenä väsähtää ja hakeutuu joko koppaan tai ihmisen syliin. Kaikki ovat kuitenkin reippaita ja ennakkoluulottomia pikkupihiksiä. Pennut ovat meidän ollessamme kotona irti koko asunnossa, eikä melko liukas laminaattikaan hidasta enää menoa. Koko tila on otettu haltuun ja samalla pennut tottuvat "kädestä pitäen" kaikkiin kodin touhuihin: pyykkäämiseen, imurointiin, moppaamiseen ja kokkaamiseen. Lasten Lego-leikkeihinkin on näinä päivinä runsaasti osallistujia.
 |
| Läikkä, joka on vilkas ja iloinen hännänheiluttaja |
 |
| Musti, rohkea mutta rauhallinen pikku hurmuri |
 |
| Möhkö, aina nälkäinen ja rauhallisen päättäväinen menijä |
 |
| Hertta, ei se kaikkein villein, muttei mikään ujopiimäkään |
 |
| Panda: Rohkea ja päättäväinen pentu, joka osallistuu kaikkeen |
 |
| Tupla: aina ensimmäisenä, aina pisimmällä, aina äänessä |
Aivan valloittavia ovat, kaikki tyynni! Taitaa kahden viikon päästä tulla itku, niin pienillä kuin vähän isommillakin.
