Vilinää ja vilskettä riitti, vaikka ulkoilimme useita kertoja päivässä ja kyläilijöitä riitti myös lähes jokaiselle päivälle. Pentujen vuorokausirytmi ei valoisien öiden myötä ollut suinkaan ihan "ihmistahdissa", vaan parhaimmat painit saatettiin saada aikaan vaikkapa kahden aikaan aamuyöllä.
Tässä vaiheessa alkaa aina olla selvää, että pennut tarvitsevat pikkuhiljaa omat ihmiset ja kodit, joissa kukin voidaan kohdata yksilöinä ja ottaa osaksi perheen elämää.
