Kun meille alkoi ystäväpiiristä tulla toiveita saada perheenjäsen Sonin pennusta, uskalsimme vihdoin toteuttaa vuosia hautuneen unelman koirien kasvatuksesta. Tärkeitä asioita pentueen isää valitessa olivat rohkea ja sosiaalinen luonne ilman mitään arkuuksia tai pelkoja (esim. erilaiset äänet kuten ilotulitukset tai vaikkapa epävarmuus liikkua liukkaalla alustalla), sekä rodunomainen ulkonäkö. Mitään todettuja allergoita tai herkkyyksiä ei tietenkään saanut esiintyä. Halusin isäksi uroksen, jolla on vahva luusto ja hyvä sukupuolileima ja joka ei ole liian "tyylikäs" - pihakoiranhan kuuluisi olla hiukan kirveellä veistetyn näköinen, eli sellainen maalaisjörrikkä. Katselin aikani Suomesta sopivia isäehdokkaita ja muutamia lupaavia löysinkin. Valitettavasti ne minua miellyttävimmät omasivat jonkin ei-toivotun piirteen: isäkandidaateissa oli voimakasluonteisia (Soni on luonteeltaan topakka ja halusin hiukan rauhallisemman isän), C-lonkkaisia (Sonilla on B-lonkat ja halusin A-lonkkaisen isän) tai niissä tai niiden aiemmissa pentueissa oli toiveita tyypin, luonteen tai terveyden osalta.
Onnekseni pyysin ja sain apua Sonin kasvattajalta Tanskassa, joka suositteli minulle muutamaakin urosta, mutta eniten näistä puhutteli Kidou. Kidou asuu Kööpenhaminassa vanhemman rouvan kaverina ja on juuri sellainen tasapaksu jässikkä, joka ulkonäöllään puhuttelee minua. Ronski maalaisherra, joka seisoo tukevasti kaikilla neljällä tassullaan ja on tunnistettavissa urokseksi mistä tahansa suunnasta. Silmät saisivat olla aavistuksen tummemmat ja hampaista Kidoulta puuttuu ylhäältä kaksi P1:tä. Näyttelyt eivät ole Kidoun omistajan "juttu", joten se on esitetty ainoastaan kerran saaden arvosanan ERInomainen. Lonkat ovat parasta A-ryhmää. Tanskassa ei vaadita pihakoirien tarkastamista silmien ja kyynärien osalta ja siksi pentue ei täytä Suomen pihakoirayhdistyksen jalostussuosituksia.
Tyypillinen olematta liian tyylikäs |
Nuoripari nuuskuttelee. Kidou on maskuliininen, mutta ei liian kookas. |
"Naiset ensin", sanoo herrasmies taka-alalla |
Ihana " sikaniska", joka toi mieleeni vanhan, jo edesmenneen staffiurokseni |
Huumorintajuinen, leikkisä, sosiaalinen - pihakoira parhaimmillaan |
Yhdistelmän sukutaulu vielä kertaalleen täällä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=DK13438/2010&ReknoE=ER22050/13
Yhdistelmän sukusiitosaste on 0%, eli vanhemmat eivät ole lainkaan sukua keskenään.