Laskettu aika, 63 vuorokautta synnytyksestä, oli määrä tulla täyteen kesäkuun viimeisenä päivänä. Sonin lämmöt laskivat kuitenkin jo lauantai-iltana ja se oli haluton lähtemään lenkille. Tästä osasin päätellä, että synnytys taitaa tapahtua vielä viikonlopun aikana.
 |
| Ylhäältä alas: Musti, Hertta, Panda, Läikkä, Tupla ja jalan vieressä Möhkö |
Sunnuntaina 28.6. muu perhe lähti päiväreissulle mökille, jotta Soni saisi synnytysrauhan. Iltapäivällä synnytyksen voi todeta käynnistyneen ja ensimmäinen pentu, tyttö
Läikkäselkä (205g), syntyi klo 17:40. Seuraavaa pentua ei kauan tarvinnut odottaa, sillä tumma tyttö
Mustikka (220g) syntyi klo: 18:08. Ensimmäinen uros, isokokoinen (244g)
Möhköfantti syntyi kovan puserruksen jälkeen tunnin päästä klo 19:10 ja sai nopeasti seurakseen pienen (185g) vaalean tytön
Hertan. Klo 20:10 syntyi hurmaava vaalea tyttö
Panda (212g) ja päivän päätteeksi syntyi vielä toinen, tismalleen veljensä kokoinen uros
Tuplatäplä (244g). Soni hoiti koko synnytyksen itse ja itselläni olo oli kuin olisin katsellut avaran luonnon livelähetystä - uskomatonta, mitä pieni koirani osasikaan tehdä täysin vaistojensa varassa! Minun tehtäväkseni jäi lähinnä alustan puhtaana pito ja syntyneiden pentujen punnitseminen (sitä Soni ei sentään osannut tehdä).
 |
| Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. |
Nyt kun pennut ovat "jo" viikon vanhoja uskaltaa hiukan hengittää, sillä näyttää siltä että kaikki ovat päässeet hyvin elämän alkuun kiinni. Paljonhan noista laatikon asukeista ei vielä voi sanoa, mutta tyytyväisiltä vaikuttavat ja kaikki ovat jo miltei tuplanneet syntymäpainonsa, joka on hieno saavutus kun ottaa huomioon, että pennut olivat jo syntyessään kookkaita. Sonilla on kova työ imettää porukkaa ja sillä onkin aivan loputon ruokahalu. Ruokamäärä normaaliin nähden on tällä hetkellä nelinkertainen. Muutamat ensi päivät Sonin sai miltei kantaa pihalle, mutta nyt sekin on silmin nähden rentoutunut ja uskaltaa lähteä noin 20 minuutin kävelyille. Seurallinen kun on, tulee Soni mielellään viettämään aikaansa olohuoneeseen seuraamme, mutta heti kun pentulaatikosta kuuluu pienikin vikinä, sinkoaa se tarkastamaan pentujaan. Yöllä Soni käy välillä torkuilla vieressäni ja pitää sängyn vieressä olevaa pentulaatikkoaan silmällä yläilmoista käsin. Oman perheen ihmiset, lapset mukaan lukien, saavat tarkastella pentuja mielin määrin, mutta mikäli niitä meinaa ruveta sylittelemään on hyväksyttävä se, että äitikoira seuraa tapahtumaa silmä kovana noin sentin päästä. Pentujen hoidossa on siis päästy helpolla, pentulaatikko siivotaan ja pennut punnitaan päivittäin, mutta muuten saa keskittyä huokailemaan ihastuksesta laatikon reunalla. Toinen koiramme saa kulkea asunnossa vapaasti ja koirat ulkoilevat yhdessä, mutta makuuhuoneessa sillä on asiaa ainoastaan sille seinustalle, jolla pentulaatikko ei sijaitse. Hienosti koirakaverit kunnioittavat toisiaan ja elämä on meillä saanut jatkua miltei mallillaan.
 |
| Siivous- ja punnitushommien ajaksi muutamme laatikkoon... |
 |
| … jonne äitimme pakenee meitä välillä, kun haluaa omaa aikaa. |
Pentueen sukutaulu:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=DK13438%2F2010&RekNoE=ER22050%2F13&Sukupolvet=5
Seuraavassa postauksessa lupaan kertoa lisää molemmista vanhemmista sekä astutusreissustamme Tanskaan.
Disclaimer:
Pentulaatikkonimet on keksitty synnytyksen edetessä nopeimman mahdollisen tunnisteen perusteella, eivätkä ne noudata käytössä olevaa nimeämispolitiikkaa. Niitä ei kannata ottaa kirjaimellisesti, eikä varsinkaan ns. oikeaksi käyttönimeksi pennulleen. :)
